Miksi

Viikko sitten maailmani romahti. Tein Yrtille terveelle iloiselle koiralle Holter24-tutkimuksen. Tiistaina sain tuloksen Albalta ja en voinut uskoa mitä paperissa luki. 1560 yksittäistä lisälyöntiä (alle 50 ok, alle 300 on rajatapaus). Koirallani on DCM, dobermanneja riivaava sydänsairaus. Sain torstaiksi ajan kardiologille ja sydänultraus vahvisti , että koirallani on DCM ja saimme koiralle lääkityksen. Eliniän ennuste n puoli vuotta. Koira, joka rakastaa ja hengittää yhdessä kanssani tekemistä ja harrastamista. Kaikki valui käsistäni....Huusin ja kirosin maailmaa. Päätin, että elämme täysillä loppuun asti. Dobermannia ei voi kääriä kuplamuoviin ja käskeä olemaan juoksematta. Olen nyt viikon ollut kuin zombie ja minusta ei tunnu mikään miltään, ei tule enää edes itkua, olen kuiva. Sisälläni on vain tuska ,joka ei lähde pois. Ajatus, uskaltaako enää ikinä ottaa dobermannia ja kestääkö tätä tuskaa ja surua enää...Taas olisi aloitettava alusta. Kaikki. Dobermanni on osa mun identiteettiä ja PK-harrastus myös. Minun ystäväni, hengenheimolaiset. Kaipaan sitä ja teitä. Meillä oli kaikki ns hyvällä mallilla ja BH-koe siinsi lähitulevaisuudessa ja mahdollisesti IGP-koe syksyllä. Olen hukassa, enkä löydä ulos tästä helvetistä.

Yrtti on elämänsä kunnossa, mitään merkkejä ei ole tappavasta sydänsairaudesta. Hän elää täysillä kuten aina. Minun pitää selvitä ja tehdä sitä mitä haluamme eli Yhdessä harrastamista, se mistä me molemmat nautimme. Yhteinen aikamme vain on vähissä ja voi päättyä vaikka jo huomenna. Dobermannien tilanne on katastrofaalinen, liian paljon menetämme nuoria koiria DCM tai mahdollisiin kasvain-syöpäsairauksiin. 

Minun viimeinen dobermannpentueeni (s.2009). Neljä pentua, jotka kaikki vei DCM. Surullista. Oma poika Risto menehtyi 20.3.2015 kotipihallamme täydestä vauhdista. Siitä meni kolme vuotta, ennen kuin pystyin ottamaan uroksen taas. Ja se uros oli Paavo, joka vei sydämeni ensihetkestä alkaen. Meidän aikamme jäi lyhyeksi ja menetin Paavon 3 v 8 kk iässä munuaisten vajaatoimintaan,mutta itse nyt jälkeenpäin ajattelen, että mahdollisesti osasyynä voi olla DCM. Paavon menetys oli musertava, enkä ole siitäkään vielä toipunut, niin nyt pitää alkaa valmistumaan hänen tyttärensä Yrtin menetykseen. Epäreiluako. Kyllä. 

Kysynkin, MIKSI, kuinka paljon pitää ihmisen kestää...en tiedä. 

Mutta, me vedetään täysiä loppuun. Maaliin asti. Olen sen velkaa rakkaalle koiralleni.

TUTKIKAA KOIRANNE SYDÄMET 24 H HOLTTERILLA !